Nimityksistä

 On kuin klo 18 tai 19 tienoilla illalla yleensä syöty perheen yhteinen ateria toisi liian suuren ruuan tarpeen, jos sen nimi on "päivällinen", kuin keskellä päivää syöty steria, esim. klo 12, kuin päivän työtehtäviä olisi vielä paljon ja pitkäön. Sen sijaan nimitys "illallinen" kertoo, että saa jo elellä rauhallusemmin, omien mieltymysten mukaan mm harrastaa, tehdä askareita ja nauttia kotona olosta. 

Jos joillain on tapana joskus syödä myöhäisillan ateria, esim klo 20.30 tai myöhemmin, niin se on kai nimeltään "iltaruoka" ja pyrkii tyynnyttämään, lämmittämään yhdessä (paksujen kivan puhtaiden) lämpimien vällyjen ja sisällä pysyttelemisen kanssa ja auttaa jaksamaan, jos esim. jokin työurakka on venynyt iltaan.  

Jos valvoo yötä myöten esim koska juhlat venyivöt pitkään, vaikkei ole tottunut, tai herää yöllä, ja syö voiveivänpalan ja juo lämmintä voidakseen nukkua tyyntynein mielin ja hyvän olon kanssa, niin sen aterian nimi on "yöpala". 

Jokin samantapainen välipalamainen ruoka tavallisena iltana paljon aiemmin illalla on nimeltään "iltapala". 

Yöruoka ei ole hyvä idea, sillä sellaisen tarve liittyy yleensä heikkoon oloon. Keho on virittäytynyt hiljaisempaan eloon ja lepoon, ja niin tarttis olla lämpimämmät vällyt, esim yöpuku, viltti ja sen päällä paksu talvitäkki ilmavasti, niin lämpöisessä lepäisi paremmin, ja niin vuorokausirytmi sovittuisi luonnolliseksi. 

Vaatteista

 Vaatteiden pitäisi olla kyllin lämpimät säähän, aterioiden väliaikojen pituuteen, ym nähden, muttei kuitenkaan tukalan kuumat esim kuin ummehduttavat, vaan vaatteen on villaviltin tapaan hyvä hengittää hiukan sen sijaan, että olisi totaalinen eriste kuten paksu täkki. 

Niin en lllut hoksannut ollenkaan, että ohuisiin kiinalaistyylisyyttä muistuttaviin vaatteisiin pukeutuneet ylen määrin hoikat aggressiiviset naiset eivät ehkä kestä collegepuseroa ym lämpimämpiä vaatteita, vaan ne ovat heille liian tukehduttavan kuumat. Olisiko sopiva pukeutuminen silloin flanellihousut ja paksusta puuvillakankaasta bleiseri tms takki, missä väljyys tuo hengittävyyden oloisuutta ja paksumpi kangas tyynnyttää mielialaa positiivisemmaksi vähän kuin jäätelö monelle kesäaikaan. 

Kovin kylmästä Suomen ilmastoon muuttaville säätaidot Etelä-Suomessa ovat kai vähän kuin lämmittämättömällä kuistilla tai vajassa: on tunnelmataju mukana, tavallaan sosiaalistakin, aina joskus huomaa, että jotain ei ole hyvä kylmyyden vuoksi tehdä mutta heti perään huomaa että paljon voi, joskin monet askareet on parempi tehdä sisätilojen lämmössä. Paikallinen musiikki etenkin radiossa auttaa säätymään ko ilmastoon, elämäntapaan tekemisentapoineen, rentouksineen, asenteineen, arvoineen, jne. Olennaista on, ettei sovittaudu useaan ilmastoln yhtä aikaa. On hyvä olla tietoa, että mihin venyy kulloinkin, ja sovittaa mm etelänmatkat vuodenajan mukaan, mutta ei saa sovittautua eri vuodenaikaan eikä eri säihin kuin paikkakunnalla parina seuraavana päivänä ja viikkona. Matkalle lähtevä säätyy uuteen ilmastoon vasta lähtöpäivänä tai vasta matkalla. Yhtä aikaa ei pidä yrittää elää eri ilmastojen tavoilla, ei esim Eestin tavalla Suomessa tai tulee kylmä tai ei -niin-onnellinen olo, eikä eri paikkakunnankaan tavalla. Säitä oppii esim ulkona miljöön puiden ja talojen luoman näyttävän maiseman tyylilajissa elämällä, mutta se siis vaihtelee ajan myötä, jolloin tenhoava tunnelmallisuus kertoo kulloinkin hyvä tyylkn elää säät. Jollei se kiehdo, niin olisiko jonkin muun seudun tenho sopivampi valinta, asuisitko sellaisessa mieluummin.