Kasvissyönti

Kasvissyönti laihduttaa.
Suomalaiset esi-isämme olivat käytännössä kokonaan kasvissyöjiä, vaikka tekivät raskasta fyysistä työtä. Ainakin lanttu tuo maistaessa tunteen, että se on hyvä lihankorvike. Samantapaista sävyä on sellerissä, purjossa, persiljassa, sipulissa ja ehkä muissakin perinteisissä vihanneksissa. Kannattaisi varmaankin kokeilla niitä kasvisruokavalion pääosina...

Tehtävä

Jäätelössä on paljon vähemmän kaloreita kuin leivonnaisissa.
Tehtävä: Kaupassa käydessäsi vertaa keksipaketin ja jäätelötuutin sisältämiä kalorimääriä. Muista kertoa luvut paketin grammamäärällä (jaettuna sadalla).

Eri ihmisille tuo hyvän olon eri määrä lihavuutta tai laihuutta

Ihmisillä on erilaiset elämäntavat, elämänasenne, mielityyli, käsitys hienosta meiningistä, erillainen mieliajattelutapa, erilainen liikkumistapa, erilaiset asenteet ihmissuhteissa, eri elämäntyilanne jne. Nämä luovat eri määrän rasitetta niin mielelle kuin kehollekin. Läski keventää rasitetta, toimii päivän kuluessa vararavintona ja niin elämä on kevyempi kantaa, jos läskiä on juuri itselle sopiva mukavin määrä. Raadolliset kireästi kroppaansa pitävät tarvitsevat enemmän ruokaa ja voivat hyvin lihavampina kuin uskonnollisen kauniit hyväntahtoiset keveän mukavuudenhaluisesti kroppaansa pitävät, jotka usein voivat parhaiten keveällä pääosin kasvisravinolla ja hoikkina. Eri elämänasenteesta johtuu, että erilainen olo on miellyttävin. Joku ei jaksa kevyesti, toiselle taas läski tuo painon, jota e3i jaksa kantaa vaan voisi paljon paremmin kevyempänä. Ruoka-asioissa lienee parasta kuunnella eniten tai yksinomaa niitä, joilla on sama haaveolo kropassaan lihavuuden ja laihuuden osalta ja siis sama ihannepaino tavoitteena ja sama asenne ruokaan ja painoon kuin sinulla itselläsi. Ihmiset ovat erilaisia ihannepainon osalta, ei sellaisia luonne-eroja voi muuttaa vaan on etsittävä kaltaisensa, se pienempi samaistumisryhmä, jolta on helpoin ottaa mallia ja jonka kanssa on helpoin painoasioissa tulla juttuun.

Katso kalorimäärät 100 kcal tarkkuudella!

Ruokien kalorimäärissä on käsittämäeikä varo syämästättömän suuria eroja. Moni ruoka voi olla suurin piirtein samoissa kalorimäärissä kunnes sitten jokin ruoka 10- tai 100-kertainen kalorimääriltään. Riittää, kun kaloririkkaimpia välttää eikä varo syömästä hedelmiä ja vihanneksia monin verroin yli suositusten.
Esim. pienehkössä makeassa jugurtissa voi olla 150 kcal, suklaapatukassa 250 kcal, mutta jo yhdessä suolakeksissä jotakuinkin saman verran kuin suklaapatukassa, ja keksejä ostetaan paketeittain eikä kappaleina ja usein on tarjouksessa kolmen suolakeksipaketin nippu, jonka sisältämät kalorimäärät ovat tähtitieteellisiä. Kun suolakeksi on kevyttä höttöä ja pulla voista raskasta ja tiivistä, lienee yhdessä pullassa jo paljon enemmän kaloreita kuin suolakeksipaketissa, ihmekös tuo jos kahvinsa kera makean sijasta leivonnaisen popsiva lihoaa, kun luulee lihavuuden johtuvan tuhdeista annoksista lihaa ja perunoita.

Lyhyesti

Mehudieettikirja neuvo, että laihtuu 3kg viikossa jos syö joka päivä 15 hedelmää eikä muuta.
3-4 suolakeksissä on paketin mukaan tuhat kilokaloria. Mummo, joka syö yhden pullan viikossa, mutta muuten liian niukasti, lihoaa. Paljon laihduttanut nainen voi olla merkinnyt itsensä persoksi sulaalle tyyliin yksi patukka viikossa vai onko jopa päivässä? Kia siinä tuntee syöneensä päivän lihottavien ruokien annoksen täyteen, mitä vielä voi kompensoida kevyellä ruokavaliolla.
Keitot ja paljo juominen venyttävät vatsaa ja siis lihottavat, kun aterioiden koko nousee. Parasta on, jos ei vatsa koskaan veny. Silloin ei saa tankata vaan on syöytävä jotakin etukäteen ennen kuin nälissän ahmii jotakin.

Eli: Jos syön hedelmiä ja vihanneksia ihan niin paljon kuin huvittaa, esim. näin keväällä, kun se tuntuu kivalta vaihdokselta ruokavalioon, niin saan mahani täyteen ja hyvän olon eikä kaloreita kerry.
Jos lopun aikaa syön kunnon perusruokaa, mm- kunnolliset tavalliset ateriat, niin jaksan tällä diettillä pitkään eikä tule repsahduksia. (Eikä vatsasta hapanta liian yksipuolisen vihannesten syömisen vuoksi.)
Jos jätän kaikki leivonnaiset, piiraakat, lihapiirakat, kaksit, suolakeksit ja kai pizzapohjatkin pois, niin en lihoa.
Sillopin saan syödä jotakin vähän makeaakin silloin tällöin.

Niitä näitä: lihavat ja laihat

Mietin tässä, mistä syntyy väärinkäsitys, että lihavat syövät ja
laihat eivät. Kai se on lapsena, kun ne, joita äiti on kehottanut
syömään ja laittanut karkkia, kun lapsi tykkää, niin syödä mutustavat
karkkia toisten nähden, vaikkeivät ole nälkäisiä. Niin siitä sitten
lapset oppivat tunnistamaan täysin kylläisen mielentilan sellaiseksi,
että muka syö. Ja kun ovat itse oikein nälkäisiä, niin ovat niin
keskittyneitä ruuan saamiseen, etteivät katso peiliin ja opi
tunnistamaan nälkäisen äkäistä raa'an realistisen näköistä tyyliä
syömiseen liittyväksi suuria ruoka-annoksia ja syömisen intoa
indikoivaksi. Vaan jotenkin unohtavat nälkäisyyteen liittyvät piirteet
ja ovat kuin ruoka ja kylläisyys olisivat sama asia, ja siksi
luulevat,e ttä kylläisyys ja syöminen ovat sama asia, vaikka
kylläisyys liittyy juuri syömisen lopettamiseen ja syömättömimpään
vaiheeseen. Eli pitäisi tunnistaa oikein: äkäinen on nälkäinen ja
 onnellinen ei halua syödä lähes mitään.