Jos valitsee tyyli seikoin tai muuten on mieltynyt raadolliseen nakokulmaan elamassaan ja maailman asioissa, niin ruuan tarve lisaantyy paljon ja siksi ravinnonsaanninvaihteluita tasaamaan tarvitsee tuo ihminen myos lihavamman kehon, jotta voisi hyvin. Jos taas ei niin valita tyyliseikoista vaan valitsee aina parhaan tuloksen tuovan strategian, vaikka se tyypillisesti on kaunis, niin ravinnontarve on paljon vahaisempi ja hoikkana paras olo.
Jos mietit elamaasi 5, 10, 15 jne. vuotta taaksepain ja millainen oli ymmarryksesi, tyylisi, tekemisentapasi silloin verrattuna nykyiseen, ni8in nykyisin olet taitavampi ja siis keveammin kauniimmin tekeva. Mojovat tunteet, jotka yhdistat raadolliseen tyyliin, olivat taitamattoman tekemiseen uppoavan kokemuksia eivatka parempaa elamaa, joka seuraisi kyseisenlaisista linjauksista, vaan ne linjaukset ovat taitamattomamman, siis huonompia jos ovat raadollisempia kuin nykyisesi. Saat mojovat kokemukset uppoamalla tekemiseen: valitsemalla vaativampia juttuja tehtavakseswi, ja kokonaisymmarryksesi mukaisia eli siis kauniimpia kuin aiemmilla vuosillasi.
Ihminen saa voimia paljosta muusta kuin ruuasta: saa hyvantuulisesta toimeliaisuudesta, miellyttavasta vaihtelevaisesta liikunnasta, luonnon kauneuden ja nayttavyyden katselemisesta, ystavallisista ihmiskontakteista jne Elama menee jotenkin myttyyn, jos etsii positiivisia kokemuksia vain ruuan mausta.
20.5.2019 Myös seuran pitäminen, siis lähinnä sosiaalinen tukeminen, joka kohdistuu kovin raadoliseen tai siis pahaatekeväiseen vastuuntunnottomaan tai epäviisaan palikkajärkiseen, lisää ravinnontarvetta suuresti, kuin oma raadollisuus ikään, sillä silloinhan tulet valinneeksi, että kannatat noita huonompia vaihtoehtoja, ja niin maailma, tuttavapiirisi, tms jää paljon huonommalletolalle jäljiltäsi kuin mitä se muuten olisi, ja se aiheuttaa ison ravinnontarpeen, ainakin, jos haluat yhtään positiivisesti elellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti