Ruokakauppiailta ja kokeilta matkimisesta

Moni matkii ruokakauppiaita, kokkeja tai pallomaisen lihavia, ja tuottaa siinä uskomatonta puppua muita häiriten. Tässä kovin lihava ei kuulu joukkoon, sillä lihavuus ei ole ammatti ammattitaitoineen. Jotkut oppivat lihavilta, mutta yleensä vain tietyntyyppisiltä lihavilta, itserlleen sopivan tyyppisiltä näiden taitoja. Mutta ruokakauppiaalla ja kokilla on kummallakin oma ammattitaitonsa, jota matkimalla oppii kyllä, jos vain tajuaa sen olevan suuri taitojen joukko ja juuri ammattia varten, ja jos osaa or´ttaa huomioon erit eri ihmisten väillä. Ruokakauppias tarjoaa kaupassaan ruokia monelle erilaiselle kävijälle, mutta yleensä juuri tietyn seudun asukkaille niin, että yhdistäviäkin tekijöitä on. Hän tarjoaa & suosittelee näille ruokia, jotka näille hyvin sopivat, sekä ravitsemuksen että makumieltymysten mukaan, jotka hänen näkövinkkelistään ovat usein aika lailla samaa. Hän usein miettii ruokia vähän kuin itse söisi: jos on toimeliaisuudeltaan tämän vireinen tai tuon tai tuon, niin mitä ravintoaineita silloin kaipaa, mitä ne kukin kuluttavat energiaa ja ravintoaineita, maun tyyppejä. Ja niin voi tietää, että ihminen jollaon sellainen vire, sellainen toimeliaisuus ja elämän kulku lähiaikoina, tavallisesti tarvitsee näitä ja näitä ruokia. Mutta ne tarjotaan siisteissä ruokapaketyeissa tms eikä omaa suuta ajatellen. Kokki on erilainen, se voi olla vaikka kotiäiti, joka on taitava laittamaan ruokaa ja pitää ruuanlaitosta. Hän siis pitäät uosta käytännön tekemisestä ja ikään kuin huikkaa perheenjäsenille & bnäiden vieraille, että mitäs tänään laitettais, sopisko se ja se, kun on ollut tollasta puuhaa, että jotain sellaista kaipais?